Alma Cecilia eli Cely Mechelin syntyi Helsingin pitäjässä 12.9.1866. Hänen isänsä oli Leo Mechelin, valtio-oikeuden professori, senaattori ja autonomian aikaisen oikeustaistelun merkkimies, joka kuului ensin liberaaliseen puolueeseen ja myöhemmin ruotsalaiseen kansanpuolueeseen. Mechelinin perheellä oli keskeinen osa varhaisessa näkövammaisten hyväksi tehtävässä työssä. Cely Mechelin oli perheen ainoa lapsi. Hänen äitinsä Alexandra Mechelin oli Sokeain Ystävien puheenjohtaja ja yksi Kirjoja sokeille -yhdistyksen perustajista.

Perustaessaan Kirjoja sokeille -yhdistystä Cely Mechelin oli vasta 23-vuotias. Hän oli käynyt tyttökoulun ja matkusti paljon ulkomailla vanhempiensa kanssa. Ranskan- ja englanninkielentaitoisena hän pystyi hoitamaan yhdistyksen yhteydet ulkomaille. Hän seurasi jo nuorena tarkasti valtiollista politiikkaa ja toimi itsekin poliittisissa järjestöissä sortovuosista lähtien.

Cely Mechelin on itse myöhemmin kuvannut Kirjoja sokeille -yhdistyksen perustamista ja samalla yhteiskunnallisen työnsä alkuaikoja näin: "Kuten niin monet nuoret ihmiset, jotka aloittelevat elämäänsä, pohdin minäkin noihin aikoihin, kuinka voisin löytää sellaisen toiminnan ja tehtävän, joka antaisi elämälleni rikkaamman ja syvällisemmän sisällön. Neiti Ingmanin sanoista (koskien sokeainkirjojen puutetta) löysin siihen ratkaisun". Cely Mechelin toimi Kirjoja sokeille -yhdistyksen puheenjohtajana yli 40 vuotta, ja se oli selvästi hänen "oma" yhdistyksensä. Hän toimi kuitenkin myös muualla. 1890-luvulla hän oli Raajarikkoisten avustamisyhdistyksen rahastonhoitaja ja rouvasväenyhdistyksen sihteeri. Hän kuului myös Naisasialiitto Unioniin ja oli yksi Marttaliiton perustajista. Marttaliiton ja myöhemmin ruotsinkielisen Marttaliiton keskushallituksessa hän toimi 40 vuotta, yhtä kauan kuin Kirjoja sokeille -yhdistyksessä. Poliittisesti Cely Mechelin kuului ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajiin kuten isänsäkin ja istui puolueen keskushallituksessa vuosina 1919-22.

Kirjoja sokeille -yhdistyksen perustajajäsenet Cely Mechelin oli koonnut omasta ystävä- ja tuttavapiiristään. He olivat valtaosin helsinkiläisten aatelis- ja säätyläisperheiden tyttäriä. Useimmat olivat Cely Mechelinin ikäisiä. Eräässä Ranskassa pitämässään puheessa Cely Mechelin kuvasi heitä nimellä "jeunes filles", nuoret tytöt. Monet olivat myös toisilleen sukua. Mukana olivat Cely Mechelinin äidin lisäksi hänen serkkunsa everstintyttäret Alma ja Jenny Costiander sekä Maria Mechelin. Jenny Costiander, myöhemmin Neovius, toimi lähes kaksikymmentä vuotta yhdistyksen varapuheenjohtajana. Yhdistyksen ensimmäinen sihteeri oli Cely Mechelinin hyvä ystävä Dagmar Neovius, Nya svenska småskolanin ja myöhemmin Nya svenska samskolanin johtaja, kansanedustaja ja poliittinen aktivisti. Muut perustajajäsenent olivat myöhemmin lääkäriksi valmistunut Viva Lagerborg, Betsy Lerche, senaatin prokuraattorin tytär Alice von Weissenberg, Edith Ahnger, Ellen Ehrström, yhdistyksessä yli puoli vuosisataa toiminut Olga Ehnrooth, myöhemmin Hackman, sekä Olga af Hellen, Sigrid de la Chapelle, Karin Idestam, Hanna Nykopp ja Ester Grönquist.

Ystävyys- ja sukulaisuussuhteet antoivat alkuaikojen toiminnalle varsin epävirallisen leiman. Monet ydinjoukkoon kuuluvista naisista toimivat myöhemmin yhdessä myös muissa järjestöissä. Cely Mechelin oli Naisasialiitto Unionin jäsen sen perustamisesta 1892 alkaen aina kuolemaansa saakka. Liitossa toimivat myös Alexandra Mechelin, Dagmar Neovius, Kirjoja sokeille -yhdistyksen pitkäaikainen sihteeri Nanny Westerstråhle, kirjastonhoitaja Isa Blåfield, yhdistyksen tuleva puheenjohtaja Elin Malin sekä useita muita yhdistyksen jäseniä. Cely Mechelin ja Dagmar Neovius olivat mukana perustamassa Marttaliittoa ja siinä toimi pitkään myös Elin Malin. Selvimmin yhdistyksen aktiivijäsenten poliittista suuntausta kuvaa heidän osallistumisensa maanalaiseen vastarintatoimintaan vuoden 1899 helmikuun manifestista alkaneiden sortokausien aikana. Kolmikko Cely Mechelin, Dagmar Neovius ja Elin Malin olivat vuonna 1902 perustamassa ns. Naiskagaalia, passiivisen vastarinnan Kagaali-järjestön naisjärjestöä. Siinä toimi myös Elsa Bruun, joten mukana oli kolme Kirjoja sokeille -yhdistyksen silloista ja tulevaa puheenjohtajaa. Kuusi yhdistyksen jäsentä, mm. Jenny Gylling ja Jenny Neovius, toimi "pakkauskagaalin" lempinimellä kulkeneessa ryhmässä, joka pakkasi Kagaalin julkaisuja maaseudulle lähetettäväksi. Myös useat muut yhdistyksen aktiiviset jäsenet toimivat Naiskagaalissa. Sortokausien jälkeen monien poliittinen toiminta kanavoitui ruotsalaiseen kansanpuolueeseen.