Sokeain Ystävät -yhdistys toimi pitkään läheisessä yhteistyössä Kirjoja sokeille -yhdistyksen kanssa. Sen sihteeri Hanna Ingman tuki yhdistystä sen perustamisvaiheessa ja Alexandra Mechelin oli Sokeain Ystävien puheenjohtaja. Vuonna 1890 Sokeain Ystävät tarjoutui kustantamaan pistekirjojen jäljentämiseen tarvittavan paperin ja mahdollisuuksiensa mukaan myös kirjojen sidonnan.

Syksyllä 1890 Sokeain Ystävät aloitti "sokeainkodin", sokeain naisten työkodin rakennustyöt Eläintarha 7:ssä Helsingissä. Vastaavanlaisia naisten turvakoteja olivat eri hyväntekeväisyysjärjestöt perustaneet mm. maaseudulta kaupunkiin tulevien naisten moraalin varjelemiseksi. Pieni sokeainkoti avattiin vuonna 1892. Ensimmäisenä vuonna sinne muutti kaksi sokeaa tyttöä hoitajineen ja vuonna 1893 siellä oli kuusi asukasta. Seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana sokeainkodissa asui yhteensä 14 naista, joista osa vietti siellä koko elämänsä. Jo vuodesta 1894 lähtien sokeainkoti toimi myös kouluna myöhemmällä iällä sokeutuneille naisille.

Kirjoja sokeille -yhdistyksen ensimmäisten sääntöjen mukaan valmiit kirjat tuli luovuttaa Helsingin sokeainkoululle. Jo vuonna 1891 päätettiin kirjat kuitenkin sijoittaa Sokeain Ystävien sokeainkotiin, joka tässä vaiheessa oli vasta rakenteilla. Rakennus valmistui syksyllä 1891 ja sokeainkoti vihittiin tarkoitukseensa 6.3.1892.